Blogipalvelu
Omien perinteiden vaaliminen - virolainen Maausk

Omien perinteiden vaaliminen - virolainen Maausk

Maausk- liike on rekisteröity Virossa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja se perustuu ajatukselle jaetusta virolaisesta etnisyydestä. Maauskoa voidaan kuvailla uudelleen elvytetyksi pakanauskonnoksi, joka ei perustu kristilliseen perinteeseen. Maausk- liikkeestä voi nähdä käytettävän myös termiä ”vironusko”, koska kyseessä on nimenomaan virolainen perinne, eikä se ole siirrettävissä minnekään muualle.

Huom! Artikkelimme ja kirjoituksemme saattavat sisältää kaupallista yhteistyötä.

Olen kiinnostunut erilaisista luonnonuskonnoista, kansankulttuureista ja - perinteistä. Teen tällä hetkellä kandityötäni Viron uudelleen elvytetystä luonnonuskonnosta Maauskosta. Maausk- liikkeeseen suhtaudutaan Virossa yleisesti hyvin myönteisesti ja siitä ollaan ylpeitä, koska se on Viron omaa itse tuotettua perinnettä ja kulttuuria ja se on sidoksissa virolaiseen etnisyyteen. Myös meillä Suomessa on eri luonnonuskontoja ja pakanaperinteitä, joita tietyt ryhmät yrittävät pitää yllä. Valitettavasti monet hienot kansanperinteet ovat vain tiettyjen marginaaliryhmien tiedossa. Toivoisin, että meillä Suomessakin esikristilliset uskonnot ja perinteet nousisivat laajempaan tietoisuuteen ja, että voisimme pitää näitä perinteitä ja arvoja yllä jo niiden historiallisen arvon ja kulttuuriperinteen vuoksi.

Maauskon harjoittajien tarkasta määrästä ei ole tietoa. Maauskon ja taarauskon yhteiseen vuonna 1995 perustettuun järjestöön Maavalla Kodaan (Taarausuliste ja Maausuliste Maavalla koda) kuuluu noin tuhat jäsentä, mutta läheskään kaikki harjoittajat eivät kuulu mihinkään järjestöön tai organisaatioon, joten tarkasta lukumäärästä on vaikea saada tarkkaa tietoa. Vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä 6 prosenttia virolaisista nimesi maauskon itselleen lähimmäksi uskonnoksi.

Pakanuuden haastava käsite

Pakanuuden käsitteellä tarkoitetaan yleensä laajaa joukkoa erilaisia uskonnollisia perinteitä, joissa harjoitetaan luonnonpalvontaa, sekä elämistä luonnon syklissä. Uuspakanuus-termiä käyttävät, sekä tutkijat, että osa liikkeiden jäsenistä, mutta pakana-termi on yleisempi. Vaikka pakanuuden eri muodot vaihtelevat eri puolilla maailmaa, jakavat ne tiettyjä samoja piirteitä, kuten yhteyden luontoon ja esivanhempiin. Modernit pakanaliikkeiden harjoittajat näkevät itsensä jatkavan muinaisia uskontoja. Luonnonläheisyyden lisäksi harjoittajat usein torjuvat länsimaisen yhteiskunnan nykyhistoriaa hallinneet abrahamilaiset uskontoperinteet (juutalaisuus, kristinusko, islam) sekä niihin kuuluvan maailman kieltävän ajattelutavan.

Uuspakanuus ja pakanuus ovat termeinä osittain ongelmallisia, koska monet yhteisöjen jäsenet eivät samaistu pakanuuden ja uuspakanuuden käsitteisiin. Maauskon voidaan katsoa lukeutuvan niin katsottuihin pohjoisiin pakanaperinteisiin, jotka ovat saaneet vaikutteita anglosaksisista, pohjoismaisista ja germaanisista perinteistä.

Maausk- liikkeen historia

Maausk- liikkeen alkuajat ovat yhteydessä Neuvostoliiton romahtamisen sosiaaliseen ja poliittiseen kuohuntaan. Yhteisön identiteetin muodostus sijoittuu kuitenkin kauemmas historiaan 1800-luvulle romantiikan ja nationalismin aikakaudelle.

Maausk- liikkeen nähdään perustuvan virolaiselle etnisyydelle, joka on osa suomalais-ugrilaisia kansanryhmiä. Suomalais-ugrilaisuudella tarkoitetaan vakiintunutta yhteyttä Itämeren, Venäjän keskiosan, Länsi-Siperian ja Unkarin alueilla olevien tiettyjen kielten välillä. Ajatusta näiden ryhmien yhteisestä menneisyydestä käytettiin aktiivisesti 1900-luvun alussa vahvistamaan Viron kansallista identiteettiä. Menneisyyden ja perinteiden tutkimisessa käytettiin apuna folkloristeja ja kansantutkijoiden keräämiä aineistoja. Suomalais-ugrilainen identiteetti nähtiin vastakohtana indo-eurooppalaiselle ylivallalle. Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana (1918-1940) perustettiin useita kulttuurisia organisaatioita vaalimaan yhteistyötä suomalais-ugrilaisten ryhmien välillä.

Vuonna 1928 ryhmä intellektuelleja perusti ”kansallisuskonnon” Taarauskon. Se perustui virolaiseen kansanuskoon ja sen oli tarkoituksena oli toimia korvikkeena luterilaiselle kristinuskolle. Taarausko oli pääosin älymystön projekti luoda uusi uskonto, jossa on käytetty menneisyyttä inspiraationa. Neuvostoliiton miehitettyä Viron suomalais-ugrilaista kulttuuria vaalivat järjestöt kiellettiin neuvostolaisten auktoriteettien toimesta. Taarauskon harjoittaminen tukahdutettiin ja uskontoa harjoitettiin enää vain harvoissa kodeissa.

 Neuvostoliiton miehitettyä Viron suomalais-ugrilaista kulttuuria vaalivat järjestöt kiellettiin neuvostolaisten auktoriteettien toimesta.

Neuvostoliiton miehitettyä Viron suomalais-ugrilaista kulttuuria vaalivat järjestöt kiellettiin neuvostolaisten auktoriteettien toimesta.

Neuvostoliiton poliittisen taantumuksen aikana 1960-luvulla, oli hyväksytympää osoittaa kiinnostusta suomalais-ugrilaista perintöä kohtaan. 1980-luvun lopulla monet yliopisto-opiskelijat olivat kiinnostuneita suomalais-ugrilaisesta kulttuurista, koska se edusti vastakkaista suuntausta Neuvostovallan hegemonialle. Gorbatchovin hallintokauden Perestroikan keventynyt kontrolli salli nuorten opiskella ja ilmaista omia juuriaan sekä perinteitään. Maausk- liikkeen nykyinen organisaatio lähti liikkeelle kulttuuriperinnön suojelukerho Tõletista, jossa monet Maauskon nykyiset harjoittajat oppivat uskonnosta. Kerhon perustajajäsenet olivat nuoria opiskelijoita Tartun yliopistossa1980-luvun lopulla. He olivat kiinnostuneita uskonnollisista juuristaan. ”Torstai illoiksi” nimetyissä tapahtumissa keskusteltiin virolaisesta kansankulttuurista ja traditioista. ”Hiis” ja ”Videvik” uutiskirjeissä levitettiin tietoa Viron perinteistä ja maauskosta. Näillä akateemisilla nuorilla oli merkittävä rooli Maausk-liikkeen julkisen kuvan luomisessa sen alkuvuosina. 1980 ja 1990- luvuilla he järjestivät myös vapaaehtoisia säilyttämis/suojelu leirejä historiallisille pyhille paikoille ja julkisia tapahtumia. Tämän ajanjakson aikana monet maausk- liikkeen merkittävimmät symbolit, kuten pyhät lehdot, amuletit, tyylitellyt kansanpuvut ja uhrituli nousivat laajempaan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin kehitettiin myös liikkeen tärkeimmät arvot ja toiminnan muodot, kuten läheisyys luontoon, ruokasuositukset sekä ryhmätoiminnat. Maausk yhteisön jäsenet näkevät sen jatkumona muinaisille esikristillisille traditioille.

Maausk on nivoutunut virolaiseen kansalliseen identiteettiin. Maauskossa koetaan yhteyttä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen välillä.

Maausk on nivoutunut virolaiseen kansalliseen identiteettiin. Maauskossa koetaan yhteyttä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen välillä.

Maausk- liikkeen perusajatukset ja harjoittaminen

Maausk- liikkeen virallisen organisaation Maavalla Kodan mukaan maausko on maailmankatsomus, joka koostuu traditionaalisesta elämäntavasta sekä paikallisesta kielestä ja kulttuurista, joita ei esiinny missään muualla. Maauskon perinteet vaihtelevat eri puolilla Viroa. Tästä johtuen on viisi erilaista ”Kodaa” eli harjoittajien paikallista yhteisöä. Ryhmien perusajatukset ovat kuitenkin samat ja kaikissa uskotaan elävään luontoon, arvostetaan erityisesti oman alueen kansanperinteitä ja vuodenkiertoa seurataan traditionaalisesta agraariajan kalenterista.

Maauskossa vuodenkiertoa seurataan traditionaalisesta agraariajan kalenterista.

Maauskossa vuodenkiertoa seurataan traditionaalisesta agraariajan kalenterista.

Maauskon käytännöt on muodostettu pääosin käyttäen apuna folkloristien keräämää kansanperinnearkistoa. Maausk- liikkeessä ei ole varsinaista systemaattista oppia, vaan siinä on kyse polyteistisestä luonnosta, jossa vaikuttavat luonnon henget. Liikkeen harjoittajat ovat kuvanneet maausk- liikettä ennemminkin ”maailmankatsomukseksi” tai ”elämäntavaksi”, kuin varsinaiseksi uskonnoksi. Yliluonnollinen on lähes huomaamattomasti läsnä arjessa, eikä ilmene ainoastaan erikoistilanteissa. Ajatuksena on, että kaikki ympärillämme on elävää ja jokainen yksilö kantaa itse vastuun toiminnastaan.

Agraarikulttuurin vanhoja perinteitä pidetään arvossa, mutta nykyistä informaatioyhteiskuntaa ei kuitenkaan suljeta pois. Maausk- liike pyrkii pitämään itsensä vapaana ”kristilliseurooppalaisesta kuluttajakulttuurista”, jota pidetään homogeenisoivana yhteiskuntana. Ekologisella ajattelutavalla tarkoitetaan sitä, että kaikki luonnossa – maa, puut, lähteet, järvet ja metsät – nähdään elävinä ja ympäristöstään tietoisina. Maauskon harjoittamisen olennaisia seikkoja ovat historiallisten pyhien paikkojen tunnistaminen luonnossa, perinteisten kansanuskojen harjoittaminen ja yhdentyminen elävään luontoon. Maauskon harjoitteet, arvot ja uskomukset ovat kuitenkin jatkuvasti neuvottelun aiheena ja niissä esiintyy yksilöllisiä eroja. Maavalla Kodan mukaan virolaisen uskonnon kannattamisessa on kyse perinteen tuntemisesta ja arvioinnista. Alkuperäisen uskonnon kannattajat eivät luo uusia perinteitä tai lainaa niitä muilta kansoilta. Jos perinteen lainaaminen on jostain syystä välttämätöntä, niin se lainataan sukulaisilta. Viron luonnonuskontojen katsotaan muodostavan yhteisen perheen muiden uralilaisten kansojen luonnonpalvontojen kanssa.

Pyhät paikat

Pyhät paikat “hiidet” ovat olennainen osa Maausk- liikettä. Pyhiä paikkoja voivat olla esimerkiksi lähteet ja lehdot, joissa voidaan suorittaa palvontamenoja ja kommunikoida esivanhempien ja luonnonhenkien kanssa. Näitä perinteisiä pyhiä paikkoja on tiedossa yli 500 ja niitä kartoitetaan edelleen. Näitä hiisiä sijaitsee myös Suomen puolella.

Lähteet ja lehdot ovat usein pyhiä paikkoja Maauskossa.

Lähteet ja lehdot ovat usein pyhiä paikkoja Maauskossa.

Lähes kaikilla maauskon harjoittajilla on henkilökohtaisia pyhiä paikkoja luonnossa ja kodin läheisyydessä. Niiden luona juhlitaan lomia ja tehdään erilaisia rituaaleja yksin tai yhdessä muiden kanssa. Liikkeen jäsenet ovat todenneet maauskon harjoittamisessa olevan kyse erityisestä elämäntavasta, joka perustuu kansanperinteisiin. Perinteiden harjoittaminen sijoittuu pääosin kotiin tai tiettyihin paikkoihin metsissä, joihin henkilöllä on jokin yhteys. Näitä paikkoja voidaan kutsua ”kotimetsiksi”. Pyhillä paikoilla voidaan muun muassa jättää ruokalahjuksia tai muita lahjoja hengille tai sitten vain mietiskellä ja hakea yhteyttä ympäröiviin henkiin.

Monilla maauskon harjoittajilla on henkilökohtaisia pyhiä paikkoja kodin läheisyydessä tai lähimetsissä.

Monilla maauskon harjoittajilla on henkilökohtaisia pyhiä paikkoja kodin läheisyydessä tai lähimetsissä.

Lähteet

Rinne, Jenni. 2016. Searching for Authentic Living through Native Faith: The Maausk Movement in Estonia. Stockholm: Södertörn doctoral dissetations

Maavalla Koda. Online. Löytyy: https://www.maavald.ee/

Rinne, Jenni. 2019. Maausk-liike. Löytyy: https://wrldrels.org/fi/2019/04/08/15783/

Rinne, Jenni. 2019.” The Maausk Movement”. World Religions and Spirituality. Online. Löytyy: https://wrldrels.org/2019/04/08/15783/

(Edited by) Aitamurto, Kaarina & Simpson, Scott. 2013. Modern Pagan and Native Faith Movements in Central and Eastern Europe. ACUMEN.

Kaasik, Ahto. The Estonian Native Religion. (digital) Maavalla Koda. Löytyy: https://www.maavald.ee/en/religion-and-culture/339-the-estonian-native-religion

Västrik, Ergo-Hart. 2015. ”In Search of a Genuine Religion. The Contemporary Maausulised Movement and National Discourse.” Contemporary Pagan and Native Movements In Europe and Colonialist Nationalist Impulses. Pp. 130-53. New York: Berghahn Books

Kaikki kategoriat

Kauneus ja hyvinvointiKosmetiikkaRetkeily ja vaellusRuokaLähituotantoKotimaisuusEläimetLiikunta ja urheiluTerveysUskontotiedeFolkloristiikkaKansallispuistoLuonnonsuojeluYrittäjyysTeknologia