Blogipalvelu
Onko luonto ihmistä varten? - Kansallispuistojen perustamisen taustaa Yhdysvalloissa (Osa l)

Onko luonto ihmistä varten? - Kansallispuistojen perustamisen taustaa Yhdysvalloissa (Osa l)

Yhdysvalloissa sijaitsee henkeäsalpaavan upeita, laajoja ja vanhoja kansallispuistoja. Maailman ensimmäinen kansallispuisto Yellowstone on perustettu Yhdysvalloissa ja kansallispuistot ovat osa yhdysvaltalaista ja kanadalaista kansallista identiteettiä. Kansallispuistojen perustamisesta alkaen olennainen kysymys on kuitenkin ollut puistojen käyttötarkoitus. Tulisiko niiden kohdalla painottaa luonnonsuojelua vaiko virkistyskäyttöä?

Huom! Artikkelimme ja kirjoituksemme saattavat sisältää kaupallista yhteistyötä.

“Koko Pohjois-Amerikan tanner on luonnonpuutarhaa, ja alusta saakka luonto on suosinut tätä pohjoisamerikkalaista tarhaansa enemmän kuin mitään muita maapallon erämaapuistoja ja luonnontarhoja.” (John Muir, 1901)

Maailman ensimmäinen kansallispuisto Yellowstone perustettiin Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen tärkeimpiä turistikohteita ovat Yellowstonen, Yosemiten, Grand Canyonin ja Mount Rushmore, sekä tietenkin suuret kaupungit.

Yhdysvaltalaisille ja kanadalaisille kansallispuistot ovat merkittävä osa kansallista identiteettiä. Suuri osa pohjoisamerikkalaisista saa oppinsa maansa luonnonhistoriasta kansallispuistoista. Tänä päivänä kansallispuistojen ja niitä hallinnoivien virastojen alaisuudessa toimii eri alojen asiantuntijoita, joilla on tärkeä tehtävä oikean tiedon välittämisessä. Amerikan alkuperäisasukkaiden intiaanien kohdalla virastot ovat viimeisten vuosien aikana muuttaneet tulkintaansa parempaan suuntaan. Aikaisemmin intiaanien osallisuus kansallispuistojen historiassa ja tänä päivänä saatettiin ohittaa täysin.

Kansallispuistojen perustamisesta lähtien olennainen kysymys on ollut niiden käyttötarkoitus. Osa on sitä mieltä, että luonnonsuojelun tulisi olla tärkeimmässä roolissa, kun taas osa näkee ne ennen kaikkea ihmisten virkistyskäytön kohteina. Nämä molemmat näkemykset ovat sisältäneet elitistisiä piirteitä.

Paholaisen koti

Siirtokuntakauden Pohjois-Amerikassa britit ja muut eurooppalaissiirtolaiset suhtautuivat maanosan koskemattomaan luontoon lähinnä uhkaavana vastustajana. Pohjois-Amerikan erämaa (wilderness) oli villieläinten ja “villi-ihmisten” intiaanien tyyssija. Se edusti vastakohtaa länsieurooppalaiselle sivistykselle ja maanviljelyskulttuurille. Puritaanien mukaan myös paholainen asutti villiä luontoa. Siirtokuntalaisten yhteiseksi tavoitteeksi muodostuikin erämaan mahdollisimman nopea ja tehokas muokkaaminen eurooppalaista maisemaihannetta edustavaksi pastoraali-idylliksi. Valistusajan ajatusmaailman mukaisesti luonto nähtiin ihmistä varten olevana hyödykkeenä. Lainsäädännön avulla voitiin kuitenkin puuttua jonkin arvokkaan luonnonvaran ehtymiseen.

Biisonit metsästettiin melkein sukupuuttoon uudisasukkaiden toimesta 1800- ja 1900-luvuilla. Kannat ovat elpyneet suojelutyön ansiosta.

Biisonit metsästettiin melkein sukupuuttoon uudisasukkaiden toimesta 1800- ja 1900-luvuilla. Kannat ovat elpyneet suojelutyön ansiosta.

Kauniita maisemia eliitille

Ensimmäisten kansallispuistojen perustamisen ajatuksena oli säilyttää yhdysvaltalaiselle eliitille viehättäviä maisemia ihasteltavaksi. Presidentti Theodore Roosevelt ajoi eteenpäin tätä näkemystä. Kansallispuistoihin pääsy tehtiin tarkoituksellisesti haastavaksi vähävaraisemmalle väestölle. Puistokomissaari Robert Moses piti huolta, että moniin puistoihin vievät tiet kulkivat esimerkiksi matalien siltojen alitse, niin ettei “köyhällä kansalla” ollut niihin pääsyä linja-autoilla. Kukapa nyt haluaisi köyhiä pilaamaan maisemakatselmuksiaan?

Veltostunut keskiluokka ryhtiin - Rooseveltin luonnonsuojelu ja valtion kasvava vastuu

Yhdysvaltain liittovaltion maiden hyödyntäminen on herättänyt jatkuvaa kiistelyä 1890-luvun alusta lähtien. Tällöin Benjamin Harrisonin ja Groever Clevelandin presidenttikausien aikana ensimmäistä kertaa maita ei jaettukaan uudisasukkaille, vaan ryhdyttiin muodostamaan kansallisia suoja-alueita. Näiden tarkoituksena oli turvata Länteen saatavat raaka-aineet. Lännen osavaltiot ja territoriot vastustivat päätöstä, koska niiden mukaan luonnonvarojen hyödyntämisestä päättäminen kuuluisi paikalliselle väestölle. Liittovaltion kansallismetsät (National Forests) ja muut yhteisomistuksessa olevat alueet eivät kuitenkaan ole täysin suojeltuja. Virkistyskäytön lisäksi alueita käytetään puutuotantoon, laiduntamiseen, kaivostoimintaan ja öljynporaukseen.

Mustahäntäpreeriakoira Theodore Rooseveltin kansallispuistossa. Roosevelt perusti presidenttikautenaan viisi kansallispuistoa, 18 kansallista muistomerkkiä, 55 kansallista linnuston ja villieläinten suojelualuetta ja 150 kansallismetsää. Presidentti Theodore Roosevelt painotti luonnon järkevää käyttöä. Hänen suojelutoimiensa taustalla vaikuttivat kuitenkin poliittiset syyt.

Mustahäntäpreeriakoira Theodore Rooseveltin kansallispuistossa. Roosevelt perusti presidenttikautenaan viisi kansallispuistoa, 18 kansallista muistomerkkiä, 55 kansallista linnuston ja villieläinten suojelualuetta ja 150 kansallismetsää. Presidentti Theodore Roosevelt painotti luonnon järkevää käyttöä. Hänen suojelutoimiensa taustalla vaikuttivat kuitenkin poliittiset syyt.

1900-luvun alkuvuosina liittovaltion rooli maankäytön ja luonnonvarojen suunnittelussa kasvoi huomattavasti. Presidentti Theodore Roosevelt edusti Itärannikon vanhaa eliittiä ja hänen henkilökuvassaan korostuu myös henkilökohtainen luontosuhde. Roosevelt oli omien kokemustensa perusteella vakuuttunut luonnon parantavasta voimasta, sekä sen suojelun ja järkevän hyödyntämisen tärkeydestä. Roosevelt oli jo 1880-luvun lopulla osallisena monien luonnonsuojelujärjestöjen perustamisessa. Tuolloin luonnonsuojelu oli pienen, mutta vaikutusvaltaisen piirin harrastus ja varhaiset luonnonsuojelivat olivat tyypillisesti varakkaita ja koulutettuja itärannikkolaisia WASP:eja (“White Anglo-Saxon Protestant”).

Luonnonvarojen ja villieläinten kantojen suojelun lisäksi Roosevelt oli huolissaan kaupunkilaisten etääntymisestä luonnosta. Huoli kohdistui erityisesti urbaaniin keskiluokkaan, joille fyysisen kunnon kohottaminen luonnossa tekisi hyvää ja estäisi keskiluokan veltostumisen. Luonnon karaisemista erämiehistä saisi myös tarvittaessa oivallisia sotilaita suurvallaksi nousseen valtion armeijaan tilanteen niin vaatiessa.

Roosevelt perusti presidenttikautensa aikana viisi kansallispuistoa, 18 kansallista muistomerkkiä, 55 kansallista linnuston ja villieläinten suojelualuetta ja 150 kansallismetsää.

Henkilökohtaisesta luontosuhteestaan huolimatta niin Rooseveltin kuin muidenkin progressiivispoliitikkojen varsinaisena kannustimena toimi kuitenkin huoli yhdysvaltalaisen yhteiskunnan koossa pysymisestä, jossa luonnonvarojen riittävyys ja niiden järkevä hyödyntäminen takaisivat elintason jatkuvan nousun. Näin pystyttiin vähentämään sosialististen aatteiden uhkaavasti lisääntynyttä suosiota.

Mount Rushmore National Memorial Etelä-Dakotassa. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen mielestä valkoista ylivaltaa symboloiva muistomerkki häpäisee maata, jonka eurooppalaiset kolonialistit jälkeläisineen varastivat heiltä.

Mount Rushmore National Memorial Etelä-Dakotassa. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen mielestä valkoista ylivaltaa symboloiva muistomerkki häpäisee maata, jonka eurooppalaiset kolonialistit jälkeläisineen varastivat heiltä.

Luonto on itseisarvo

Yhdysvaltojen tunnetuimpien ympäristöjärjestöjen Sierra Clubin perustajajäsen John Muir edusti ehdottomampaa näkökulmaa luonnonvarojen käytössä. Muirille koskematon luonto edusti loppumatonta panteistisen innoituksen lähdettä ja itseisarvoa. Hänen mukaansa ihmisillä oli moraalisia velvoitteita myös eläimiä ja kasveja kohtaan. Muirin kirjoitukset Yosemitenlaakson luonnon lumosta levisivät laajalle ja tekivät hänestä villin luonnon tunnetuimman puolestapuhujan vuosisadan vaihteen Pohjois-Amerikassa. Muirin lisäksi myös John Burroughs ja Ernest Thompson herättivät luontokeskeisillä kirjoituksillaan kiinnostusta 1900-luvun alussa.

Auringonlasku Yellowstonen kansallispuistossa

Auringonlasku Yellowstonen kansallispuistossa

Luonnonsuojelu vai virkistyskäyttö?

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa käytiin kovaa kiistaa Yosemiten kansallispuiston käytöstä. Tuona aikana vakiintuivat suomen kieleen vaikeasti kääntyvät käsitteet “conservation” ja “preservation”. Molemmat termit tarkoittavat luonnonsuojelua, mutta “conservation” painottaa luonnonvarojen rationaalista ja kestävää hyödyntämistä tieteelliseen tietoon pohjaten. “Preservation” pyrkii puolestaan luonnon laajamittaiseen suojeluun sen itsensä takia. Kanadan ja Yhdysvaltojen kansallispuistohallintojen ensimmäiset johtajat joutuivat painimaan haasteen edessä: kuinka onnistua tasapainottamaan kansallispuistojen tehtävä virkistyskäytön ja luonnonsuojelun kesken?

Yosemiten kansallispuiston kalliovuoret

Yosemiten kansallispuiston kalliovuoret

Useimmissa tapauksissa päättäjät painottivat virkistyskäyttöä ja kävijämäärien lisääntyessä puistojen infrastruktuuria lisättiin tekemällä uusia teitä ja majoituspaikkoja - valitettavasti luonnonympäristön kustannuksella. Kehityksestä huolestuneet luonnonsuojelijat perustivatkin jo vuonna 1919 National Parks Conservation Association -järjestön. Tarkoituksena oli painottaa kansallispuistojen luonnonsuojelullisia tavoitteita. Turismin ja autoilun lisääntyminen sekä kansallispuistojen kaupallistaminen kiihtyivät kuitenkin entisestään.

Lähteet

Andersson, R., Henriksson, M., Saikku, M., 2014. Pohjois-Amerikan Kansallispuistot., Mediapinta Oy.

Kaikki kategoriat

Kauneus ja hyvinvointiKosmetiikkaRetkeily ja vaellusRuokaLähituotantoKotimaisuusEläimetLiikunta ja urheiluTerveysUskontotiedeFolkloristiikkaKansallispuistoLuonnonsuojeluYrittäjyysTeknologia